torstai 29. maaliskuuta 2012
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
"you think you've lost so many times though it's not war yet"
Ooh. Aika menee nopeasti. Mun on pitänyt kirjoitella enemmän, mutta on ollut hivenen hektistä tämä elo, niin on ilmeisestikin sitten jäänyt. Huuh. Työt loppuu tosiaan 23. heinäkuuta... Siihen ei ole enää kauan, apua! Elän muutenkin vähän jännää aikaa juuri nyt. Mmh, asioiden pitäisi selvitä tässä lähiaikoina suuntaan tai toiseen. Jes. :) Kirjoitanpa sitten lisää, kun tiedän mitä tässä elämässä nyt tapahtuu. :D
Ööh, tapani mukaan pistelenpäs taas jottaen räpsäsyjä tänne satunnaisista epämääräisistä tilanteista.
Ööh, tapani mukaan pistelenpäs taas jottaen räpsäsyjä tänne satunnaisista epämääräisistä tilanteista.
 | |||||||
| Tammikuussa, oon Tiinan ja mun uuden pikkutyttö-tukan kanssa syömässä. |
 |
| Amstelveen |
 | ||
| Amstelveen. |
 |
| Rembrandthuis, The Last Caravaggio. (Tajusin silloin viimeisenä päivänä juosta katsomaan kun tää vielä oli siellä!) |
 |
| Rembrandthuis, Rembrant's private collection |
 |
| Rembrandthuis, Rembrandt's private collection |
 |
| Rembrandthuis, etching, 'The Three Trees'. |
 |
| Amsterdam |
 |
| Amsterdam |
 |
| Amsterdam |
 |
| Amsterdam |
lauantai 5. helmikuuta 2011
"Looking at you leaving, I'm looking for a sign"
Oho. Olen unohtanut vähän päivittää.
Suomesta tulon jälkeen on ollut vähän hassua olotilaa, olin aivan pihalla sieltä 'kotiuduttuani'. Nyt on taas rutiinit enemmän hallussa, vihdoin. Työt loppuu heinäkuussa ja meikällä ei ole vielä mitään ideaa, mitä seuraavaksi puuhastelisi. Yritän kuitenkin olla ottamatta stressiä asiasta toistaiseksi.
Tänä aamuna tuli käytyä IJ-hallenissa, ihan mahtava paikka! Ostin kaksi takkia ja neljä paitaa ja kaksi laukkua ja rahaa meni vissiin alle 30e. Se on siis auki joka kuukauden ensimmäinen viikonloppu, ja täynnä kaikkea kierrätettyä tavaraa. Sinne pääsi ilmaisella lautalla rautatieaseman takaa (hihi oli aika hassu lauttamatkakin kun tuuli oli aivan hirmuinen tänään!), täytyypä ehkä ottaa kuukausittaiseksi rutiiniksi siellä juokseminen <3.
Kello on 22.06 ja olen kotona, viinipullon kumonneena & valmiina nukkumaan. Kävin tuon kirpparin jälkeen pelailemassa Tiinan luona vähän Limboa Xboxilla, suhteellisen häiriintynyt mutta yllättävän viihdyttävä peli. :D
Huhhuh oonpa addiktoitunut tähän:
The Hill
Suomesta tulon jälkeen on ollut vähän hassua olotilaa, olin aivan pihalla sieltä 'kotiuduttuani'. Nyt on taas rutiinit enemmän hallussa, vihdoin. Työt loppuu heinäkuussa ja meikällä ei ole vielä mitään ideaa, mitä seuraavaksi puuhastelisi. Yritän kuitenkin olla ottamatta stressiä asiasta toistaiseksi.
Tänä aamuna tuli käytyä IJ-hallenissa, ihan mahtava paikka! Ostin kaksi takkia ja neljä paitaa ja kaksi laukkua ja rahaa meni vissiin alle 30e. Se on siis auki joka kuukauden ensimmäinen viikonloppu, ja täynnä kaikkea kierrätettyä tavaraa. Sinne pääsi ilmaisella lautalla rautatieaseman takaa (hihi oli aika hassu lauttamatkakin kun tuuli oli aivan hirmuinen tänään!), täytyypä ehkä ottaa kuukausittaiseksi rutiiniksi siellä juokseminen <3.
Kello on 22.06 ja olen kotona, viinipullon kumonneena & valmiina nukkumaan. Kävin tuon kirpparin jälkeen pelailemassa Tiinan luona vähän Limboa Xboxilla, suhteellisen häiriintynyt mutta yllättävän viihdyttävä peli. :D
Huhhuh oonpa addiktoitunut tähän:
The Hill
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
sit down, stand up
Viikko tästä eteenpäin ja olen Lappeenrannan lentokentällä. Tuntuu ihan absurdilta ajatukselta. En tiedä muutenkaan, miten suhtautua koko visiittiin. Tulen luultavasti olemaan hyvin hajamielinen.
Jäin viikonlopuksi kotiin. Olisi pitänyt mennä synttäreille ja näkemään uusia ihmisiä mutta juuri nyt tuntuu, etten ole kovin hyvässä tasapainossa henkisesti. Ei niinkään, että olisin pelännyt uusia ihmisiä tai kokemuksia, vaan lähinnä pelkäsin sitä, että niissä ihmisissä ja kokemuksissa ei olisi ollut mitään uutta. Uni ja oma rauha vei voiton.
Syksy tuli muuten takaisin.
Alkuviikosta näytti vielä tältä.
Jäin viikonlopuksi kotiin. Olisi pitänyt mennä synttäreille ja näkemään uusia ihmisiä mutta juuri nyt tuntuu, etten ole kovin hyvässä tasapainossa henkisesti. Ei niinkään, että olisin pelännyt uusia ihmisiä tai kokemuksia, vaan lähinnä pelkäsin sitä, että niissä ihmisissä ja kokemuksissa ei olisi ollut mitään uutta. Uni ja oma rauha vei voiton.
Syksy tuli muuten takaisin.
Alkuviikosta näytti vielä tältä.
maanantai 22. marraskuuta 2010
I've never had the feeling that "I want to become a doctor/hairdresser/circus freak/whatever"
Argh. Jostain syystä olen ajautunut viime aikoina miettimään paljon tulevaisuutta. Kun hitto, sieltä se vaan koko ajan puskee. Minä olen parhaani mukaan yrittänyt puskea vastaan, tuijottanut seinään, venyttänyt minuutteja, nukkunut pommiin, tehnyt mitä tahansa väliaikaista ettei minun vain tarvitsisi päättää mitään pysyvää.
Lista ammateista, joita kohtaan olen joskus edes väläytellyt hetkellisesti mielenkiinnon merkkejä:
* ompelija & oma putiikki (tämä tökännyt yrittäjyyteen ja omaan huikentelevaisuuteen tuon matkustelun kanssa)
* pienenä ajattelin, että meikästä tulee ehdottomasti näyttelijä tai laulaja; vielä pari vuotta sitten mietin hakemista Teatterikorkeaan, mutta en hakenut, kun tunsin olevani siihen liian ujo ja lahjaton. Laulujuttujen kanssa oikeastaan sama homma, tosin sen kanssa en ole koskaan edes harkinnut meneväni mihinkään kouluun.
* kahvilatyöntekijä/omistaja. Täällä Hollannissa ollessa tullut mietittyä laivahostelli/kahvilaa. Tää alkaa olla jo sisäpiiriläppä.
* kirjailija (no öhöhöh, varmaan kaikki ajattelee jossain kohtaa elämäänsä notta 'kirjotanpa kirjan')
* kirjastotäti (siihen asti kun otin selvää, että sitä varten pitää käydä vaikka mitä kouluja. Olisin vaan halunnu hengata kirjastossa...)
* käsityönopettaja (kun mietin mihin vaatetusalan kouluun vielä voisi hakea...)
* psykologi (joskus kiinnosti psykologia)
* joku ammatti johon pitää opiskella englantilaista filologiaa (joskus kiinnosti englanti ja opiskelu)
* töissä päiväkodissa/lastenhoitaja (no tätä aina miettii silloin kun unohtaa kaikki unelmat ja kelaa että no jos tekis vaan jotain töitä, mitä saa ja osaa tehdä)
Näiden sijaan olen myynyt nakkeja lentokentällä, luomuleipää savolaismarkkinoilla, siivonnut hotellihuoneita ja baareja, täyttänyt Citymarketin hyllyjä ja vahtinut lapsia. Opiskellut ja unohtanut saman tien mitä ikinä opinkaan ja miksi. Tullut laiskemmaksi kuin ennen, hedonistisemmaksi. Eristäytyneemmäksi ja toisaalta ohimenevinä hetkinä sosiaalisemmaksi ja hauskemmaksi. Herkemmäksi kuin koskaan.
Alan pikkuhiljaa hyväksyä, että minä olen semmoinen ihminen, joka ei pysty suunnittelemaan mitään pysyvää. Se ahdistus rintakehässä, minkä kaikki pitkäaikaiset projektit ja sitoutumista vaativat asiat saavat aikaan... En mä vaan pysty siihen. Kevättuuli vie aina jalat alta, sitten ollaan jossain ihan muualla, fyysisesti ja henkisesti. En pysty luottamaan itseeni. Yritän ankkuroida itseäni muihin ihmisiin, mutta kun sekään ei aina riitä. Pelkään kaikkea ja kaikkia ja silti en vain saa tarpeeksi mistään, kenestäkään.
Omatunto kolkuttaa kaikista jutuista mitkä jätin taakseni ja kesken; tuntuu etten koskaan saa mitään vietyä loppuun. Aloitan monta asiaa ja siihen ne sitten jäävätkin. Kesken, tekemättä, muistuttamaan ettei musta koskaan tule yhtään mitään. - Miks pitäis?
Lista ammateista, joita kohtaan olen joskus edes väläytellyt hetkellisesti mielenkiinnon merkkejä:
* ompelija & oma putiikki (tämä tökännyt yrittäjyyteen ja omaan huikentelevaisuuteen tuon matkustelun kanssa)
* pienenä ajattelin, että meikästä tulee ehdottomasti näyttelijä tai laulaja; vielä pari vuotta sitten mietin hakemista Teatterikorkeaan, mutta en hakenut, kun tunsin olevani siihen liian ujo ja lahjaton. Laulujuttujen kanssa oikeastaan sama homma, tosin sen kanssa en ole koskaan edes harkinnut meneväni mihinkään kouluun.
* kahvilatyöntekijä/omistaja. Täällä Hollannissa ollessa tullut mietittyä laivahostelli/kahvilaa. Tää alkaa olla jo sisäpiiriläppä.
* kirjailija (no öhöhöh, varmaan kaikki ajattelee jossain kohtaa elämäänsä notta 'kirjotanpa kirjan')
* kirjastotäti (siihen asti kun otin selvää, että sitä varten pitää käydä vaikka mitä kouluja. Olisin vaan halunnu hengata kirjastossa...)
* käsityönopettaja (kun mietin mihin vaatetusalan kouluun vielä voisi hakea...)
* psykologi (joskus kiinnosti psykologia)
* joku ammatti johon pitää opiskella englantilaista filologiaa (joskus kiinnosti englanti ja opiskelu)
* töissä päiväkodissa/lastenhoitaja (no tätä aina miettii silloin kun unohtaa kaikki unelmat ja kelaa että no jos tekis vaan jotain töitä, mitä saa ja osaa tehdä)
Näiden sijaan olen myynyt nakkeja lentokentällä, luomuleipää savolaismarkkinoilla, siivonnut hotellihuoneita ja baareja, täyttänyt Citymarketin hyllyjä ja vahtinut lapsia. Opiskellut ja unohtanut saman tien mitä ikinä opinkaan ja miksi. Tullut laiskemmaksi kuin ennen, hedonistisemmaksi. Eristäytyneemmäksi ja toisaalta ohimenevinä hetkinä sosiaalisemmaksi ja hauskemmaksi. Herkemmäksi kuin koskaan.
Alan pikkuhiljaa hyväksyä, että minä olen semmoinen ihminen, joka ei pysty suunnittelemaan mitään pysyvää. Se ahdistus rintakehässä, minkä kaikki pitkäaikaiset projektit ja sitoutumista vaativat asiat saavat aikaan... En mä vaan pysty siihen. Kevättuuli vie aina jalat alta, sitten ollaan jossain ihan muualla, fyysisesti ja henkisesti. En pysty luottamaan itseeni. Yritän ankkuroida itseäni muihin ihmisiin, mutta kun sekään ei aina riitä. Pelkään kaikkea ja kaikkia ja silti en vain saa tarpeeksi mistään, kenestäkään.
Omatunto kolkuttaa kaikista jutuista mitkä jätin taakseni ja kesken; tuntuu etten koskaan saa mitään vietyä loppuun. Aloitan monta asiaa ja siihen ne sitten jäävätkin. Kesken, tekemättä, muistuttamaan ettei musta koskaan tule yhtään mitään. - Miks pitäis?
torstai 11. marraskuuta 2010
Öhm.
Olen ollut viime viikkoina hivenen saamaton, mikä näkyy myöskin näköjään tässä blogin päivittelyssä. Nyt yritän saada itseäni niskasta kiinni; mikä on hyvin vaikeaa, koska nyt kun juuri haluaisin olla aktiivinen, niin jalkaan päjähti tulla joku ihmeen hermopinne. Tässä sitten vaan odotellaan sen katoamista, joka on vähän epätoivoista, kun en saa lepuutettua sitä tarpeeksi pitkää aikaa kerralla. Koko ajan olen myös ärsyyntynyt ja vihainen, kun jalka ei vaan toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Muuten sitten onkin kaikki hyvin (paitsi että poltin juuri sormeni uuninpeltiin & vettä sataa). Aloin jo odottelemaan Suomen reissuakin ihan innokkaana, kun näkee kaikkia rakkaita ja pääsee saunaan. :D
Öh seuraavaksi sekalaisia kuvia kännykän kätköistä:
Muuten sitten onkin kaikki hyvin (paitsi että poltin juuri sormeni uuninpeltiin & vettä sataa). Aloin jo odottelemaan Suomen reissuakin ihan innokkaana, kun näkee kaikkia rakkaita ja pääsee saunaan. :D
Öh seuraavaksi sekalaisia kuvia kännykän kätköistä:
 |
| Einstürzende Neubauten <3 |
 |
| pysähdyttiin kotimatkalla |
 |
| kappas, oksa |
 |
| keittiössä |
 |
| Iina rappusissa |
torstai 7. lokakuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)