Kun heittelin hyvästit viiden aikaan aamulla Marille, ukkosmyrsky lähestyi Munkkiniemeä ja päänsärky minun päätäni. Petteri unohti kännykkänsä tänne ja nyt minulla on kolme tehtävää asiaa, jotka kaikki liittyy postiin: lähetä kännykkä, lähetä takin kaavat, tee muuttoilmoitus. Jos saisin tulevan osoitteeni tässä lähipäivinä niin voisin harkita näiden kaikkien tehtävien suorittamista silleen helposti ja vaivattomasti yhtäaikaa. Kamala vastuu. Mitenköhän selviän.
Nyt pitää lähteä ratikkaan kohti keskustaa, taas.
Raskasta tuo kaupungissa asuminen! Näin viime yönä unta, et olin sinun kanssa bussissa, ukki Santtu ajoi. Hän hävisi johonkin ja me lähdimme etsimään häntä. Jätimme laukut ja tietty kännykät autoon. Luulimme et ukki mene ilman autoa linkka-asemalle, joka oli jossain kilometrien päässä. Kuljimme ryteikköä ylös, mäkeä alas ja talojen,asuntojen ym.rytökasojen ohi. Läähätimme hikipäässä asemalle, jonne emme ikinä päässeet. Eipä ollu meillä paljon järkeä päässä unessa(liekö muutenkaan)elikkä kyllä on vaikeaa ponnistella päämääräänsä. Terveisin äiti
VastaaPoistaNo oletpas unta nähnyt. Tosin nään monesti tuommosia samantyyppisiä, että yritän päästä johonkin paikkaan enkä löydä sitä tai pääse sinne, tai edes tiedä minne olen menossa :D
VastaaPoistaNiinpä kai tuo elämässäkin. Yrittää vaan. :)