sit down, stand up

Viikko tästä eteenpäin ja olen Lappeenrannan lentokentällä. Tuntuu ihan absurdilta ajatukselta. En tiedä muutenkaan, miten suhtautua koko visiittiin. Tulen luultavasti olemaan hyvin hajamielinen.

Jäin viikonlopuksi kotiin. Olisi pitänyt mennä synttäreille ja näkemään uusia ihmisiä mutta juuri nyt tuntuu, etten ole kovin hyvässä tasapainossa henkisesti. Ei niinkään, että olisin pelännyt uusia ihmisiä tai kokemuksia, vaan lähinnä pelkäsin sitä, että niissä ihmisissä ja kokemuksissa ei olisi ollut mitään uutta. Uni ja oma rauha vei voiton.

Syksy tuli muuten takaisin.

Alkuviikosta näytti vielä tältä.

I've never had the feeling that "I want to become a doctor/hairdresser/circus freak/whatever"

Argh. Jostain syystä olen ajautunut viime aikoina miettimään paljon tulevaisuutta. Kun hitto, sieltä se vaan koko ajan puskee. Minä olen parhaani mukaan yrittänyt puskea vastaan, tuijottanut seinään, venyttänyt minuutteja, nukkunut pommiin, tehnyt mitä tahansa väliaikaista ettei minun vain tarvitsisi päättää mitään pysyvää.

Lista ammateista, joita kohtaan olen joskus edes väläytellyt hetkellisesti mielenkiinnon merkkejä:

* ompelija & oma putiikki (tämä tökännyt yrittäjyyteen ja omaan huikentelevaisuuteen tuon matkustelun kanssa)
* pienenä ajattelin, että meikästä tulee ehdottomasti näyttelijä tai laulaja; vielä pari vuotta sitten mietin hakemista Teatterikorkeaan, mutta en hakenut, kun tunsin olevani siihen liian ujo ja lahjaton. Laulujuttujen kanssa oikeastaan sama homma, tosin sen kanssa en ole koskaan edes harkinnut meneväni mihinkään kouluun.
* kahvilatyöntekijä/omistaja. Täällä Hollannissa ollessa tullut mietittyä laivahostelli/kahvilaa. Tää alkaa olla jo sisäpiiriläppä.
* kirjailija (no öhöhöh, varmaan kaikki ajattelee jossain kohtaa elämäänsä notta 'kirjotanpa kirjan')
* kirjastotäti (siihen asti kun otin selvää, että sitä varten pitää käydä vaikka mitä kouluja. Olisin vaan halunnu hengata kirjastossa...)
* käsityönopettaja (kun mietin mihin vaatetusalan kouluun vielä voisi hakea...)
* psykologi (joskus kiinnosti psykologia)
* joku ammatti johon pitää opiskella englantilaista filologiaa (joskus kiinnosti englanti ja opiskelu)
* töissä päiväkodissa/lastenhoitaja (no tätä aina miettii silloin kun unohtaa kaikki unelmat ja kelaa että no jos tekis vaan jotain töitä, mitä saa ja osaa tehdä)

Näiden sijaan olen myynyt nakkeja lentokentällä, luomuleipää savolaismarkkinoilla, siivonnut hotellihuoneita ja baareja, täyttänyt Citymarketin hyllyjä ja vahtinut lapsia. Opiskellut ja unohtanut saman tien mitä ikinä opinkaan ja miksi. Tullut laiskemmaksi kuin ennen, hedonistisemmaksi. Eristäytyneemmäksi ja toisaalta ohimenevinä hetkinä sosiaalisemmaksi ja hauskemmaksi. Herkemmäksi kuin koskaan.

Alan pikkuhiljaa hyväksyä, että minä olen semmoinen ihminen, joka ei pysty suunnittelemaan mitään pysyvää.  Se ahdistus rintakehässä, minkä kaikki pitkäaikaiset projektit ja sitoutumista vaativat asiat saavat aikaan... En mä vaan pysty siihen. Kevättuuli vie aina jalat alta, sitten ollaan jossain ihan muualla, fyysisesti ja henkisesti. En pysty luottamaan itseeni. Yritän ankkuroida itseäni muihin ihmisiin, mutta kun sekään ei aina riitä. Pelkään kaikkea ja kaikkia ja silti en vain saa tarpeeksi mistään, kenestäkään.

Omatunto kolkuttaa kaikista jutuista mitkä jätin taakseni ja kesken; tuntuu etten koskaan saa mitään vietyä loppuun. Aloitan monta asiaa ja siihen ne sitten jäävätkin. Kesken, tekemättä, muistuttamaan ettei musta koskaan tule yhtään mitään. - Miks pitäis?

Öhm.

Olen ollut viime viikkoina hivenen saamaton, mikä näkyy myöskin näköjään tässä blogin päivittelyssä. Nyt yritän saada itseäni niskasta kiinni; mikä on hyvin vaikeaa, koska nyt kun juuri haluaisin olla aktiivinen, niin jalkaan päjähti tulla joku ihmeen hermopinne. Tässä sitten vaan odotellaan sen katoamista, joka on vähän epätoivoista, kun en saa lepuutettua sitä tarpeeksi pitkää aikaa kerralla. Koko ajan olen myös ärsyyntynyt ja vihainen, kun jalka ei vaan toimi, vaikka kuinka yrittäisi.

Muuten sitten onkin kaikki hyvin (paitsi että poltin juuri sormeni uuninpeltiin & vettä sataa). Aloin jo odottelemaan Suomen reissuakin ihan innokkaana, kun näkee kaikkia rakkaita ja pääsee saunaan. :D

Öh seuraavaksi sekalaisia kuvia kännykän kätköistä:

Einstürzende Neubauten <3

pysähdyttiin kotimatkalla

kappas, oksa

keittiössä

Iina rappusissa

ainii ja tämä aamu oli ihanan sumuinen!

ostinpa tämmöisen maalauksen yhdeltä kodittomalta tyypiltä

I live all for this thing that I heard someone sing

Kävin perjantaina Tiinan kanssa juomassa viiniä ja ruokkimassa joutsenia ja sorsia dyykatuilla leivillä red light districillä. Ollaan ehkä aika monessa turistikuvassa :P Ja mietin sunnuntaina herätessäni, että miten mun oikea käsi voi olla niin kipeä kyynärtaipeesta. Meni hetki, että osasin yhdistää sen kännissä leivänheittelyyn. Mutku piti heittää kauas, et ne kaikki joutsenet ja sorsat saa kans! <3 Sit jotkut joutsenet söi KÄDESTÄ! <3

Nyt oon sitten kipeä, kun en osaa pukeutua uloslähtiessä. Tuolla paistaa aurinko ja tuulee, ja sitten tungen kolme paitaa ja takin ja kaulahuivin. Pari minuuttia pyöräilyä, jonka jälkeen on ihan hiessä ja "otanpas kaulahuivin pois" ja nyt sitten sattuu korviin ja kurkkuun ja palelee. Ääärgh.

Varasin tänään lennot Suomeen jouluksi, katselin jo niitä lentoja eilen. Näin sitten unta siitä, että olin lentänyt Helsinkiin ja sit se asema oli ihan outo ja mun piti mennä junaan, mut sit se junakin oli outo ja piti vaihtaa sitä vaunua ja loppujen lopuksi mun vaunu ei lähtenyt mihinkään. Sit se olikin yhtäkkiä semmoinen tyhjä lastaussilta (for want of a better word), joka lähtikin yhtäkkiä liikkeelle ja joku tyyppi sit yritti pysäyttää sitä kun siitä tulikin semmoinen vuoristorata, jonka tunneleista mä en mahtuisi olemaan sen kyydissä tms. En sitten saanut kuitenkaan selville olisinko mä kuollut, koska piti herätä laittamaan aamupalaa.

Suomi = kuolema? What?

Mullepa sanottiin tänään, että teen työni hyvin <3.

Kylmää & pimeää.

Loma ja syysmasennus, mutta ostin juuri hervottoman suurikokoisen vanukkaan. Ehkä se auttaa.

Ansku & kauppakassi ihmettelee.

if you could only stop your heart beat for one heart beat

http://www.youtube.com/watch?v=vBSjq2aN4dg&feature=related

kirjakauppareissu

Maanantai lähtikin toimimaan jo paljon paremmin heti aamusta: olin aivan ihastuksissani kun tajusin että meidän takapihalla kasvaa viinirypäleitä!

Kävin äsken ostamassa hollannin kirjat torstaita varten, lisäsin (mielikuvitus)karttaani uuden löydetyn alueen, ja matkalla kuvittelin asuvani Stars Hollow'ssa. Syksykin näytti kivalta, aurinko paistoi eivätkä pyöränkään ketjut enää kitisseet (niin paljoa. Koska öljysin ne!).

Hollannin kirjojen lisäksi tuli ostettua J.D. Salingerin The catcher in the rye (ihan vaan siksi kun en vittu ole lukenut sitä vieläkään) ja Larssonin The Girl with the Dragon Tattoo, kun sattuipi olemaan siinä esillä!

ajattelin kertoa kuinka paljon vihaan sunnuntaita

vihaan ja kulmakarvat kurtussa inhoan

kuinka se sataa fermiumpisaroin

ihon alle tehden raajoista liian r

                                             a

                                              s

                                              k

                                              a

                                               i

                                               t

                                               a

                                               aa       

                                               aaa

                                      aaa   aaaaaaaa  aaaaa

                                  aaaaaaaaaaaa aaaaaaaaaaa

                                 aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

tik                          aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa                tik

                             aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

               tik          aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

                             aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

                               aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa                          tik

                                  aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

                                     aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

                                            aaaaaaaaaaaaaa

hipelöi niskani villaniittyä

viiltää hermoratoihini moottoriteitä

chryslereitä ja hummereita

ne menee siellä

aivokapasiteetti saasteessa

korvat täynnä pakokaasuja

eikä mikään silti pääse pakoon

huminaa

olen helmitaulu

puunappulani lahot

metallilankani vääntyneet

voi helmet, veljet

niin helposti räjähtää käsiin

näin sunnuntaisin

blaargh

Kun tänä aamuna heräsin ja kurkkasin kangaskassini sisältöä eiliseltä, sisälsi se seuraavaa: banaani, tölkki Heinekeniä ja märkä takki muovipussissa. The banana I ate.

Tänään en sitten olekaan jaksanut pahemmin tehdä mitään, eilen näin Jussia ja käytiin siis Vondelparkissa pussiviinillä. Se lähti joskus kasilta kotiin, mä samoilin pari tuntia vailla päämäärää ja lopulta könysin aivan hemmetin väsyneenä ratikkaan ja teeskentelin että mun mp3-soittimen akku ei ole loppu.

Ois ehkä pitänyt tehdä tänään jotain ettei tämä tuttu sunnuntaiahdistus olisi taas saanut otetta, mutta en ole jaksanut raahautua keskustaan ja lähin ostari ei oo auki ni eipä kai tässä.

Tuo sai onneks vähän hihittelemään:
http://www.youtube.com/watch?v=cgps85scy1g&feature=related

"I wonder if you'll ever grow/ oh far enough to throw/ away the lies of no and yes/ and love my quietness"

Apua, onpa tää viikko mennyt nopeasti. Huomenna on jo perjantai, eikä mulla ole mitään viikonloppusuunnitelmia! Ei muuten mitään, mut täällä oltiin jo viime viikonloppuna huolestuneita mun biletyksen ja kavereiden puutteesta. Itse taas on ihan onnellisena, että ei tarvitse sosialisoida. Oisin tietysti voinut sanoa, että oikeasti tykkään välillä istua yksin himassa. Tai että oikeastaan tartten sitä, muuten leviää pää. Enpä sanonut. Äh.

Nyt sitten pitää kehitellä jotain vissiin että vaikuttaisin jotenkin normaalilta ihmiseltä. En jaksais lähtee Rotterdamiin vaikka siellä ois kyllä jo valmiiksi mietittyä tekemistäkin mutku äh. Enkä jaksas häiritä Javieria (tutustuin siihen siellä sillan alla torstaina) kun tiiän että se on ihan väsyny töistä ja kaikesta, blöö. Ehkä meen vaan yksinäni leffaan :>

Tyhmää kans, että alkaa ajattelemaan jo kaikkea arkisia asioita, kun ei tarvitse enää olla semmoinen selviytysmismode päällä koko ajan. Tänään esimerkiksi löysin itseni miettimässä kaikkia idioottimaisia juttuja, mitä onnistuin vuoden aikana tekemään Jyväskylässä. Ihan pieniäkin mokia. Argh.

Heräsin muuten tänään siihen, että mun vasen käsi oli täysin puutunut ja veretön. Yritin sitten saada liikutettua raajoja jotenkin ja teki mieli kirkua kun oma käsi näytti ja tuntui ihan elottomalta (näytti ihan turvonneelta ja ei tietenkään saanut edes sormia liikuteltua). Piti silleen toisella kädellä nostaakin eri asentoon, että pystyi sitten jonkun minuutin vääntelehtimään siitä tuskasta. Ois tietty parempiakin tapoja herätä.

Ansku muuten ystävällisesti informoi mua, että tänne ei ole pystynyt kommentoimaan viime aikoina - korjailinpa asian. Kiitti Ansku!!111

Ps. Meen tekemään tofua (koska sitä löysin sentään tuosta lähimmästä ostoskeskuksesta yhdestä japanilaisia tuotteita myyvästä kaupasta) intialaisittain (yritelmä nro.58 tms.)!

sipulikeittoa & omenapiirakkaa, trallalllaa

Tein äsken ranskalaista sipulikeittoa suomalaisesta kokkauskirjasta katsotulla reseptillä ja omenapiirakan. Niin ja näin tänään aivan täysin Voldemortin näköisen miehen.

Ei muuta.

Not so gloomy Sunday

Oon vaan laiskotellut koko viikonlopun, joten tänään ajattelin saada itsestäni irti edes jotain ja kävin kirjakaupassa. En ehtinyt käymään kuin yhdessä, mutta sielläkin oli kyllä tarpeeksi ihasteltavaa. Oli vaan aika kallista, enkä löytäny 'bargain'-osioista mittään, ni en sitten myöskään ostanut mitään. Totesin kuitenkin, että mp3-soitin ja haahuilukävely oli parasta sunnuntaipuuhaa mitä olisin voinut keksiä.

Oo ja sit löysin kivan pienen paikan mistä saa falafelejä salaatin tai pitaleivän kanssa, nam! Tosin häkellyin aivan täysin, kun ko. paikan rahastaja flirttaili mulle niin avoimesti (eikä siis ollu mikään kaljamahainen ruma setä) ja meikä vaan ujosteli ja punasteli. Wau, en tiennyt olevani näin estoinen... Tai oikeastaan tolleen päällekäyvät ihmiset kai vähän pelottaa mua. :D

And here I sit, hand on the telephone

Tulin juuri tuosta lähimmästä ostoskeskuksesta ja ostin kettuavaimenperän <3. Päätös oli vaikea, kun pyörivästä esittelyrekistä olisi voinut valita mm. Rob Raccoonin, Pete Pigletin, Bug Badgerin, Sir Owlstin tai Calvin Skunkin. Nyt tossa vieressä kuitenkin kököttää Frederic Fox, valmiina pitämään huolta ostajansa kahdesta (2) korvaamattomasta avaimesta - kodin ja pyörän.


Ostin kanssa villalankaa että voin tehdä nuo lapaset loppuun ja yritin löytää jostain soijarouhetta siinä kuitenkaan onnistumatta. Snyyf. (Ainii ja mikrofonin ni jos joku halluu ni voi vaikka soittaa meikälle mesen tai skypen kautta!) Menin semmoisen kivan puiston läpi ja ajattelin että voisin mennä sinne lukemaan ja juomaan viiniä kohta, mutta sitten istahdin sinne hetkeksi ja samalla sekunnilla lähistön *KAIKKI* pulut pölähti siihen O_O  O__ö  O___O  O___O  O__O  ö___O  O___O  o__O  O___O  O_O. Minä lähin pois.

Eristyneisyys tuntuu taas kivalta. Johtuneeko siitä, että olen viime aikoina joutunut ylittämään itseni monta kertaa päivässä. Sitten olen vielä päättänyt tehdä sen vapaaehtoisesti. Nyt väsyttää.

Kuvia perjantailta aamuisesta keskustasta, kun kömmin jostakin ullakkohuoneistosta aurinkoon (tai no puolipilviseen... :D). Äsh, mulla on vaan kännykän kamera ja sillä kaikki kuvat näyttää tosi synkeiltä :(

sielä oli joutsenia!

Centraal stationin pyörämeri

Ah, maanantai.

Argh, toi poika unohti jonkun kouluprojektikasvin kotiin ja jouduin äsken vielä kamalalla kiireellä viemään sen sille :) Sen äiti lähti Portugaliin viikoksi ja muut on kiinni töissä myöhään, joten ilmeisesti pitkä viikko tulossa :P

Kävin lauantaina Rotterdamissa, kun flunssa ei sitten kuitenkaan onneksi äitynyt kovin pahaksi. Sieltä matkalta jäikin sitten päällimmäiseksi mieleen tämä, kun satuin käymään kahvilla tuommoisen vieressä, öhm. Kuva on ihan väärästä paikasta mutta patsas on sama:

Santa Claus with a Buttplug

Oli tietty kans pakko käydä istumassa sataman tuntumassa ja tuijotella kaikennäköisiä paatteja (jotka oli kyllä lähinnä jotain rahtialuksia). En kylläkään muistanu ottaa yhtään kuvaa koko reissulta. :D

Olin kotona joskus 00.30, kiersin avainta ovessa ja loksahduksesta huolimatta se ei kuitenkaan avautunut minulle. Aika jännää, mietin, tuijotin hetken hölmistyneenä eteeni ja lopulta tulin siihen tulokseen, että on vaan pakko soittaa ovikelloa. Onneksi koko talo ei herännyt kuitenkaan, mutta lukot tultiin avaamaan. Ilmeisesti tuo äiti oli ajatellut, etten tule yöksi kotiin ja laittanut oven takalukkoon. Jes, väärinkäsitykset :D

Tulin siis viimeisellä ratikalla kotiin, hengittelin Amsterdamin yötä tukkoisilla sieraimillani ja mietin notta kerrankin on semmoinen olo ettei ahdista tai ole kiire minnekään muualle. <3

Töitä!

Puuuh. Oonpa kyllä aika katkipoikki. Eilen oli ihan hyvä päivä, jalat vaan alkaa olemaan ihan maitohapoilla siinä vaiheessa kun tuota poikaa pitää hakea viimeisen kerran koulusta (siellä käydään pyörällä neljä kertaa päivässä edestakaisin ja tottakai pakko polkea ihan täysiä koko matka :D). Ihan hyvä vaan, tuleepahan liikuttua :)

Tänään olin sitten tennis- ja miekkailuhajoituksissa mukana, oli aika jännää. Tosin kyllä se puolen tunnin jälkeen alkoi ehkä puuduttaa, ensi kerralla otan ehkä kirjan mukaan :D. Oon aika varma että joudun ensi viikolla ajamaan autoa yksin, mut onneksi on navigaattori <3 <3 <3 Aa ja tapasin päivällä myös joitakin tuon pojan ystävien vanhempia, ja yhden luona sitten päädyttiin ruokapöytään asti :D

Pyysin myös hollannin tunteja, mut sit päädyttiin siihen et jos olis tarjolla jotain muuta järkevämpää (tämä oli sitten tämän äidin mielipide :D), tai että kävisin vain perusteet. Meikä on ihan liekeissä että saa taas avata jonkun kirjan ja opiskella, tunnen itseni niin helvetin tyhmäksi nykyään.

...Mikä varmaan ruokkii tätä meikän lukuinnostusta, joka alkaa jo vähän ylittää oman ymmärryksen rajoja. Haluaisin vaan lukea kaikki mahdolliset kirjat, ja tällä hetkellä luen kolmea kirjaa yhtäaikaa. Tiedän, että moni muukin tekee niin, mut mä en yleensä ole tehnyt näin :D Ah kun pääsen koluamaan Amsterdamin kirjakaupat  <3 <3 <3 <3

Ainiin, viikonloppuna tosin menen Rotterdamiin tekemään havaintoja.

Ps. Sori kun osaan ottaa vaan tylsiä kuvia :< 

Err... What?

Eka työpäivä meni oikeastaan ihan hyvin, HUH. Järjestelin keittiön hyllyt uudestaan, tein patonkia, tein ruokaa (vaikkakin en tosiaan vaan muka tajunnut, että tänään mun kannattaa tehdä ruokaa kun olis ollu aikaa, vaan aloin tekemään sitä vasta ku kaikki oli tullut kotiin :D) ja AJOIN AUTOA.

Tuon viimeisen olisin kyllä voinut jättää tekemättä, mutta se nyt ilmeisesti vaan kuuluu meikän työnkuvaan (josta mua ei kyllä informoitu etukäteen), enkä pääse siitä eroon. Meikä ei tosiaan tykkää autolla ajamisesta ja musta tuntuu että oon niin helvetin hidas tajuamaan kaikkea, et koko kaoottinen Amsterdamin liikenne saattaa jumittua, tai sitten joku pyöräilijä saattaa jumittua meikän ajaman auton alle. Toivotaan nyt kuitenkin että meikä oppii ja etten oo niin tyhmä kuin mitä kuvittelen olevani. Autolla ajaminen on vaan yksi niistä jutuista, joista en oo oikeesti koskaan päässyt jyvälle. AINA, kun luulen että osaan, niin kohta en osaakaan yhtään. Tämä juttu nyt vähän ahdistaa :(

Hyvä juttu on se, että olin tänään tän äidin kanssa aika paljon, ja se tuntuu (ehkä) tykkäävän musta, ja sen mielipidettä pelkäsin ehkä eniten :D

Uuteen aamuun

Huh, joo. Tapahtui perjantaina semmoinen vähän ikävä juttu, jota kuitenkaan en viitsi tähän selostaa. Eilisen olinkin sitten vähän pihalla sen takia, en jaksanut sosialisoida täällä perheessä (vaikka se poika, jota täällä tulen hoitamaan, tuli pyytämään mua katsomaan jotain vesisotaakin <3) ja nukuin suurimman osan päivästä.

Tänään olen yrittänyt saada jotain tsemppiä päälle ja lukenut uudestaan infot sun muut ja yrittänyt henkisesti valmistautua ensi viikkoon. Oloni parantamiseksi ajattelin tyhjentää astianpesukoneen, ja yllätyksekseni huomasin, kuinka paljon kattiloiden sijainnin tietäminen helpottaa oloa. Kyllä tää tästä, haluan vaan jo päästä tekemään asioita ja tehdä itseni hyödylliseksi :)

"So Beth tried it; and everyone pronounced it the most remarkable piano ever heard. It had evidently been newly tuned and put in apple-pie order; but perfect as it was, I think the real charm of it lay in the happiest of all happy faces which leaned over it, as Beth lovingly touched the beautiful black and white keys and pressed the bright pedals." (from Little Women)

There's blue sky at the end of the tunnel.

Heräsin tänään yhdeksältä, kävin kaupassa ostamassa piirakat, tomaattikeitot, aurajuustot ja siiderit. Pakkasin laukkuani epätoivon huokausten saattelemana, yllätyksekseni sain sen kuitenkin kiinni.

En tietenkään katsonut monelta bussit lähtee lentokentälle, ratikkakuski oli myöhässä vaihdostaan enkä saanut edes nostettua matkalaukkuani itse ratikkaan. Syy selvisikin sitten baggage dropissa, kun vaaka näytti 11kg ylimääräistä painoa. Virkailija oli kiva ja laskutti vain viidestä kilosta, mutta nekin maksoi hyvät 55 euroa. Oh, well.

Tukholmaan laskeutuessa oli suht sakea pilvimassa tarjoiltuna turbulenssikastikkeessa, mutta hauskuutin itseäni näkemällä tunneleita pilvien seasta, joiden päässä näkyi sinistä taivasta <3. (Onnistuin varaamaan kummallekin lennolle ikkunapaikan.)

Ja kerronpa teille että Pikku Naisia ei ole hyvä matkakirja, ellet halua saapua määränpäähäsi punasilmäisessä pöhkötystilassa.

Olen vähän päissäni roseviinistä ja kaljasta ja kello on paljon ja lakanat tuoksuu hassulle ja mun laatikoston keskimmäinen laatikko on rikki. Mutta on mulla sentään oma huone ja peitto, joten hyvää yötä <3.

Bye bye baby

Heräilin tänään Kaisaniemestä, pyörähdin Miljan ja Samin kanssa kaupungilla ja tulin tänne Munkkiniemeen pakkaamaan. Ajattelin ensiksi, että eihän tässä pakkailussa mitään, kun olen karsinut jo niin paljon tavaraa - ei ole oikeastaan kuin vaatteita ja läppäri pakattavana. Ehh, wrong.

Huomasin ostaneeni kirjoja kaupungilla tyhjänpanttina pyöriessäni, tajusin että mulla on meikkejä ja rasvoja ja luoja ties mitä johtoja ja KENGÄT ja ja, sitten tuli vielä Hollannista tuliaistoiveita (HYVÄ, koska olisi ollut tosi tylsää viedä joku Fazerin sininen :D), joten matkalaukkuun tulee vielä mahtua karjalanpiirakoita ja Valion tomaattikeittoa. :>

Hyvästeissä alkaa olla lopun tuntua, kaikesta kauniista tulee automaattisesti itku ja aurajuustoa on jo valmiiksi ikävä.

:--------------D

Kolme yötä!

Kävin pistämässä osoitteenmuutoksen postilaatikkoon.

Pubeja, pelejä ja punaviiniä

Kun heittelin hyvästit viiden aikaan aamulla Marille, ukkosmyrsky lähestyi Munkkiniemeä ja päänsärky minun päätäni. Petteri unohti kännykkänsä tänne ja nyt minulla on kolme tehtävää asiaa, jotka kaikki liittyy postiin: lähetä kännykkä, lähetä takin kaavat, tee muuttoilmoitus. Jos saisin tulevan osoitteeni tässä lähipäivinä niin voisin harkita näiden kaikkien tehtävien suorittamista silleen helposti ja vaivattomasti yhtäaikaa. Kamala vastuu. Mitenköhän selviän.

Nyt pitää lähteä ratikkaan kohti keskustaa, taas.

Iiiks!

Ow, ensi perjantaina olenkin jo Amsterdamissa. Ehkä toissapäivänä iski tämä fakta päin pläsiä, vihdoin. Ihmettelinkin jo minne asti tämä paniikki meinasi ensipuraisuaan pitkittää!

Olen ollut oikeastaan kesäkuusta lähtien reissussa ilman vakituista olinpaikkaa (tosin nyt viimeisiksi viikoiksi olen onnistunut saamaan jopa avaimet erääseen helsinkiläiseen asuntoon (!!!!11)), enkä ole kunnolla ehtinyt ajatella tulevaisuutta päivää pidemmälle. Hihii, tämä kesä on kyllä tullut eletyksi <3.

Ajattelin kirjoitella tänne vähän kuulumisia sitten sieltä puukenkämaasta, jahka sinne tuossa ensi torstaina lentelen!

Kuulumisiin,
Iina